Uuden kerroksen väkeä

Virtualisointirintamalla tapahtui tänään mielenkiintoinen kääne kun Sun Microsystems julkaisi xVM Server tuotteensa Open Source lisenssillä. xVM Server on ns. bare-metal ratkaisu, joka tarkoittaa sitä, että sitä ei ajeta isäntäkäyttöjärjestelmän päällä vaan suoraan laitetasolla. Aikaisemmin nämä ratkaisut ovat olleet VMWare ESX:n temmellyskenttää mutta lisenssimuutoksen seurauksena Sunin tekniikasta tulee huomattavasti mielenkiintoisempaa (VMWaren tekniikka on suljettua lähdekoodia).

Virtualisointi alkaa tosissaan muuttamaan tapaa miten palvelin ymmärretään. Aikaisemmin systeemin muodosti kone ja käyttöjäjestelmä. Nyt rakenne on kone, virtualisointikerros ja käyttöjärjestelmä. Yhdessä fyysisessä raudassa aletaan ajamaan poikkeuksetta useampaa käyttöjärjestelmäkuvaa. Tätä ilmiötä tukee myös prosessoriytimien määrän kasvu, josta ei nykyohjelmistoilla saada useinkaan täyttä hyötyä yhden käyttöjärjestelmän sisällä.

Mielenkiintoiseksi virtualisointi muuttuu silloin, kun aletaan miettiä minkälaisia muutoksia uusi arkkitehtuuri aiheuttaa käyttöjärjestelmälle. Käyttöjärjestelmällä ei ole enää yksinoikeutta laitteistoon ja sen resurssien jakoon, vaan virtualisointikerros loppupeleissä päättää mitä käyttöjärjestelmä saa tehdä. Mahdollinen skenaario on se että käyttöjärjestelmä ohenee ja muovautuu enemmän sovelluskohtaiseksi. Ohjelmistoja aletaan toimittaa valmiiksi paketoiduissa virtuaalikoneissa, joissa on sekä käyttöjärjestelmä että sovellus valmiiksi konfiguroituina. Näitä onkin jo ilmestynyt eri virtualisointialustoille ja niisä käytetään nimeä virtual appliance.

Virtual appliancet rakennetaan varsin yleisesti Linux käyttöjärjestelmän päälle, koska tästä on hyvin yksinkertaista poistaa ne osat joita ei tarvita. Tähän tarkoitukseen on ilmestynyt myös omia ympäristöjään, joista menestynein on ehkä rPathin rBuilder. Sillä pystyy rakentamaan virtuaaliympäristön, jossa on juuri niin vähän käyttöjärjestelmää mitä sovellus tarvitsee toimiakseen.

Levyjärjestelmien (SAN) yleistyminen tukee myös virtualisointikehitystä. Niiden avulla järjestelmän nopea siirtäminen palvelimesta toiseen tulee mahdolliseksi ilman käyttökatkoja, koska dataa ei tarvitse lähteä siirtämään paikasta toiseen.

Pisteenä i:n päälle, on palvelimien siirtyminen pilveen. Tulevaisuudessa ei ehkä enää hankitakaan palvelinlaitteita vaan ainoastaan vuokrataan prosessori-, muisti- ja levykapasiteettia verkosta. Tälle alustalle voidaan tipauttaa haluttu systeemikuva, jota voidaan automaattisesti kasvattaa, kopioida tai kutistaa tarpeen mukaan. Kaikkiin palveluihin ei tämänkaltainen malli varmaankaan sovi, mutta isoa massaa tavoitteleviin julkisiin palveluihin se tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia.